18.3.2017 Pirjo Virtanen 0Comment
Sain tilaisuuden vierailla kahdeksan eurooppalaisen valtion yhteisessä tapaamisessa Kreetalla. Aiheena oli valittujen maiden kansantarinat ja myytit. Kävimme laajempaakin keskustelua eri maiden koulutuspolitiikasta, kouluista, opettamisesta ja oppimistuloksista. Oli hienoa ja samalla hämmentävääkin olla suomalaisena opettajana paikalla. Maamme maine on hyvä ja koulutustamme arvostetaan. En voinut taaskaan välttyä ajattelemasta, osataanko meillä Suomessa todella arvostaa ja ymmärtää koulutuksemme merkitystä?

Korkeatasoisen opetuksen yksi keskeisimmistä tekijöistä on varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja kaikkien koulutusasteita opettajien ammattikorkea- tai yliopistotasoinen koulutus. Korkean koulutustason lisäksi päiväkodeissa ja kouluissa työskentelevät ihmiset ovat työhönsä sitoutuneita ja haluavat toimia lasten ja nuorten parhaaksi.

Keskustelimme pääasiassa perusopetuksesta. Paikalla olleiden muiden maiden opettajien mielestä teemme Suomessa asiat hyvin ja saavutamme hyvät tulokset, vaikka käytämme opetukseen monia muita maita vähemmän aikaa. Työskentelyämme ja saavutuksiamme ihaillaan ja kunnioitetaan. Monen mielestä opetuksemme on tehokasta ja keskittyy järkevästi perusasioiden hallintaan. Tärkeänä oppimista lisäävänä tekijänä pidetään myös opettamisen vapautta. Vaikka käytössä on koko Suomea koskevat yhteiset opetussuunnitelmat, saa jokainen opettaja valita opetusmenetelmät ja toimintatavat kunkin tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisimmin. Monien muiden maiden opetusta leimaa tarkat, yhteisesti määrätyt toimintatavat eri oppiaineiden opettamisessa.

Musiikkihetki – rytmittelyä luonnoss

Eräs tärkeä hyviin oppimistuloksiin vaikuttava seikka on, että meillä pyritään valitsemaan tehtävät ja oppimateriaalit oppilaan omien edellytysten mukaisesti ja opetusta sopeutetaan oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Tätä ei valitettavasti pystytä toteuttamaan täysimääräisesti; esteenä ovat suuret luokkakoot ja vain yksi aikuinen luokassa. Hienoa on kuitenkin se, että pidetään kaikki oppilaat mukana. Erityisen hyvänä pidettiin oppilaan saamaa tukea heti koulutaipaleensa alussa, jotta hän selviytyy paremmin tulevien vuosien oppimishaasteista.

Monen muun maan kouluissa enemmän tai erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ovat kokoaikaisesti oman ikäluokkansa kanssa samassa luokassa ja pyrkivät tekemään samat tehtävät kuin muutkin. Tällainen luokkainkluusio on toki Suomessakin tavoitteena, mutta erona on yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ja eriyttäminen. Mielestäni on tärkeää myös se, että osalle oppilaista on tarjolla pienennettyjä opetusryhmiä, joita opettavat koulutuksen saaneet erityisopettajat. Näitä paikkoja tarvittaisiin enemmänkin.

Koulussa, jossa vierailimme, oli luokassa maksimissaan 18 oppilasta. Kyseisen koulun luokkahuoneet olivat kuitenkin niin pienet, että aikuiset joutuivat liikkumaan sivuittain. Opettajalla oli käytössään tietokone ja vanhanaikainen liitutaulu, älytauluja ei näkynyt missään. Meilläkin keskustellaan paljon luokkakoosta ja digitalisaatiosta. On mahdotonta määritellä tarkkaa oppilasmäärää, sillä sitä ratkaisevampia tekijöitä ovat luokan oppilasrakenne ja yleisilmapiiri. On kuitenkin hyvä määritellä jonkinlaiset ylärajat, vaikka ne usein miten muuttuvatkin normeiksi.

Usein puhutaan siitä, kuinka koulut ovat meluisia paikkoja. Kaikkien paikalla olleiden muiden maiden opettajat muistivat koulustamme, jossa he vierailivat alkuvuodesta 2016, sen, miten hiljaisesti ja hillitysti oppilaat liikkuivat ja käyttäytyivät ja miten oppilaat uskoivat kaikkia koulun aikuisia. Onkohan tässäkin niin, ettemme osaa arvostaa riittävästi suomalaisten lasten (koulu)käyttäytymistä.

Tämän kevään kuntavaalit ovat sivistys- ja hyvinvointivaalit. Toivon, että valituksi tulee runsaasti henkilöitä, jotka ymmärtävät suomalaisen koulutuksen arvon. Koulutuksen resurssit on vedetty tiukalle, henkilöstö on ollut jatkuvan muutospaineen alaisina ja vaatimukset kasvavat koko ajan. On hyvä huomioida, että Hämeenlinnan perusopetuksessa on menty jo vuosikausia oppituntien minimimäärällä, joten uusien velvoitteiden myötä on jätettävä jotain vanhaa pois. Päiväkodit ja koulut ovat tärkeä osa tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisessa ja suomalaisen kulttuuriperinnön siirtämisessä. Arvostetaan siis siellä tehtävää työtä takaamalla riittävät resurssit, terveet ja turvalliset ympäristöt ja rauha tehdä työtä. Ellemme saa pidettyä koulutuksemme tasoa hyvänä, menetämme tulevaisuuden menestystekijöitä.

Print Friendly, PDF & Email