15.5.2013 HTY ylläpito 0Comment

Äärioikeistolainen kommunisminvastainen kansanliike, Lapuan liike (1929–1932), sai Hämeenlinnan seudulla alusta alkaen vankan jalansijan. Hämeen Sanomien avulla lapualaisuus levitti vaikutustaan laajalle Hämeeseen. Lapuan liikkeen toiminta päättyi Mäntsälän kapinan jälkeen, kun se oli epäonnistunut laillisen hallituksen kaatamisessa. Liikkeen poliittista ohjelmaa jatkoi Isänmaallinen kansanliike (IKL).

Lapualaisilla oli halua kommunisminvastaiseen taisteluun Hämeenlinnan seudulla. Taistelun kohteita oli kuitenkin vaikea löytää, sillä kommunistien kannatus oli alueella heikkoa. Kesällä 1930 seudun läpi kulki etappitie, jossa kyyditettiin pääosin kommunisteja kohti itärajaa. Hämeenlinnassa kaupunginvaltuuston ainoa kommunistijäsen Jalmari Nurmi vietiin väkivalloin kesäkuussa 1930 kotoaan ja kuljetettiin Neuvostoliittoon.
Kyydityksiä, uhkailua ja ilkivaltaa

Lapualaisten menettelytavat olivat samankaltaisia koko maassa. Työväen luottamusmiehiä uhkailtiin ja pakotettiin eroamaan luottamustehtävistään. Vastahakoisimpia siepattiin ja pahoinpideltiin. Lapualaiset kohdistivat väkivaltaiset toimensa myös sosialidemokraatteihin. Muun muassa hämeenlinnalainen kansanedustaja Otto Toivonen kuljetettiin väkivalloin Lapualle.

Työväenyhdistysten omaisuuteen kohdistunut ilkivalta ja tuhoaminen oli paljon käytetty terrorin muoto. Esimerkiksi Idänpään työväentalon savupiipusta pudotettiin eräänä yönä helmikuussa 1931 räjähdyspanos, joka rikkoi talon uuneja.

Hämeenlinnan Työväenyhdistyksessä seurattiin tilanteen kehittymistä huolestuneina. Erityisesti pelättiin yhdistyksen omaisuuteen kohdistuvaa uhkaa, ja tammikuussa vuonna 1931 päätettiin ryhtyä vartioimaan työväentaloa. Kaikki miesjäsenet velvoitettiin tekemään vartiovuoronsa ja sen lisäksi avustamaan Hämeen Kansan toimitalon vartioinnissa.

Hämeen Kansa oli joutunut lapualaisten erityiseksi silmätikuksi ja sen kirjapaino uhattiin räjäyttää. Tämän varalta lehden ja kirjapainon henkilökunnalle järjestettiin vartiovuorot. Sinä yönä, jolloin räjähdyksen oli määrä tapahtua, oli kirjapainoon koottu kaikkiaan 45 miestä, osa aseistettuja, eivätkä lapualaiset uskaltaneet toteuttaa aiettaan.

HTY:n työväentalo säästyi lapualaisten tihutöiltä. Ainoa yhdistyksen omaisuuteen kohdistunut vahingonteko, josta lapualaisia voitiin epäillä, kohdistui yhdistyksen kesäpaikkaan Lepolaan ja siellä talviteloilla olleeseen Apu-laivaan.

Lapuan liike saavutti huomattavan laajan kannatuksen Etelä-Hämeessä ja Hämeenlinnan kaupungissa. Hämeen Sanomien päätoimittaja Aarne Kauhtio oli Lapuan liikkeen ja sitten IKL:n johtomiehiä paikkakunnalla, ja hänen lehdestään tuli liikkeen äänenkannattaja. Mäntsälän kapinan aikaan liikkeen johto lähetti Hämeenlinnasta tasavallan presidentille sähkösanoman, jossa vaadittiin hallituksen eroa.

Lapuanliike lakkautetaan – tilalle IKL

Lapuanliike julistettiin vuoden 1932 joulukuussa annetulla Turun hovioikeuden päätöksellä lakkautetuksi. Väkivaltainen lapualaiskausi päättyi. Liikkeen jatkoksi perustettiin oikeistoradikaalisen ohjelman itselleen omaksunut Isänmaallinen Kansanliike (IKL).

IKL pani toimeen mielenosoituksen maaherra Mattssonia vastaan. Toukokuun 31. päivänä 1933 noin 3000 ”maakunnan miestä” kokoontui Hämeenlinnaan. Näiden puolesta parinkymmenen miehen lähetystö marssi maaherran virka-asunnolle vaatien häntä jättämään eroanomuksensa. Maaherra kieltäytyi noudattamasta vaatimusta. Lähetystö marssi takaisin, ja mielenosoittajat hajaantuivat annettuaan sanomalehdille mahtipontisen julkilausuman.

Vuonna 1933 oli lapualaishenki vielä voimissaan. Hämeenlinnassa intoa riitti sekä työväentalon että Työväen Säästöpankin pakkoliputtamiseen suojeluskunnan juhliessa Hämeenlinnan valtausta 26.4. Työväentalolle valtakunnan lippu pystytettiin pitkän seipään nenässä talon savupiippuun.

Hämeenlinnan työväentalon pakkoliputus 26.4.1936. – Kuva kirjasta V.E. Saari: Katajana kalliolla.

Hämeenlinnan Työväenyhdistys käsitteli valtiollista ja poliittista tilannetta muun muassa kokouksessaan 10.11.1931. Kokous tuomitsi jyrkästi laittomuudet, väkivallanteot ja vallankaappauspyrkimykset. Kokous katsoi, että sosialidemokraattisen edustaryhmän on käytettävissä olevilla keinoilla ja sopivaksi katsomallaan tavalla vaikutettava siihen suuntaan, että tällaiset virkamiehet, jotka suosivat rikollisuutta poistetaan toimistaan ja tilalle asetetaan tehtäviinsä pystyviä ja laillisuutta kannattavia virkamiehiä. Kokous edellytti, että tuomioistuimissa kohdellaan kaikkia kansalaisia lain mukaan ja törkeiden rikosten tekijät tuomitaan rangaistukseen, kuuluivatpa mihin kansalaispiireihin tahansa, ja että ne viranomaiset, yleiset syyttäjät ja tuomioistuinten jäsenet, jotka toimissaan menettelevät puolueellisesti, saatetaan menettelystään edesvastuuseen.

Lähteet:

  • Yrjö S. Koskimies: Hämeenlinnan kaupungin historia 1875–1944. Hämeenlinnan kaupungin historia IV. Hämeenlinna 1966.
  • Risto Rytilahti: Lapualaiset – keitä he olivat ja mitä he tekivät.? Hämeenlinnan seudun Lapuan liike 1929–1932. Tampereen yliopisto. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Tampere 2007.
  • V.E. Saari: Katajana kalliolla. Hämeenlinnan Työväenyhdistys 1888–1988. Joensuu 1988.

Pirjo Virtanen

Print Friendly, PDF & Email